Oletko koskaan tavannut tai törmännyt sellaisiin henkilöihin keitä et voi kuvailla muuten kuin "katupersoona", "hyvällä tavalla hullu" tai "montako kertaa hänet on lapsena tiputettu maahan?".
Minä voin ylpeästi sanoa olevani juuri tämmöinen persoona ja omaksi puolustukseksi; lapsena olen tippunut ihan oman käden kautta tai hevosen avustuksella maahan, mutta sen siitä saa kun täysillä elää. Solisluu katki voi lähteä ihan hyvin kesäleirille juoksemaan muitten lasten kanssa- ei sitä kättä niinkään juoksemiseen tarvittu.
Siitä on ilonsa ja surunsa kun on syntynyt perheeseen keistä kaikista tuli enemmän tai vähemmän vastavirtaan kulkijoita ja "normaali"- konseptin kyseenalaistajia. Siskollani on 35- vuotiaana edelleen Pokemon-reppu käytössä ja kaapista löytyy puhallettava dinosauruspuku. Toinen siskoni kasvoi nahkatakki päällä ja kaljunraidat hiuksissa. Äitini on parhaitaystäviäni kenen lempisarja on Supernatural ja tuntee paremmin 2000-luvun rockin, punkin että hevimetallin tuotannon kuin kukaan muu läheisistäni. Isäni on nuoruuden painonnostaja, keski-iän melodiikkavirtuoosi ja iänikuinen jokapaikan höylä. "Minä ite"- on liiankin kulutettu lause meidän perheessä. Isältäni olen ehdottomasti perinyt spontaanisen kiinnostuksen asioihin. Joka viikko voi olla uusi kiinnostuksen aihe. Äidiltäni taas on tullut määrätietoinen elämänasenne; kokeillaan kerran, olen nainen omilla ehdoillani ja jos menee aivan päin h*lvettiä niin tuleepahan persoonallinen. Meillä on sellainen yhteinen mentaliteetti isäukon ja äiten kanssa, että jos kerta tänne maailmaan on paljanjaloin synnytty ja lopulta arkussa lähdetään, niin arkunpohja täytetään elämän aikana niin, että tietää eläneensä. Minä en odota, että elämä löytää minut.
No nyt tiedät mistä minä olen tullut, niin kuka minä olen?
Olen kultavuotena 1995 syntynyt daami Pirkanmaan punatiili viidakosta. Intohimoni on tyyli ja tyylikkyys; niin taiteeseen, sisustukseen kuin vaatetukseen ja elämään. Vaatteet ovat sieluni osia, jolla ilmaisen itseäni muille; kuka oikein olen tämän lihapuvun sisäpuolelta. Sisustaminen on minulle taidetta parhaimmillaan; luot ihmisestä muotokuvan huoneeksi tai jopa taloksi. Piirtäminen on ollut osa minua pienestä lähtien. Olen aina ajatellut, että elämäntyöni on tehdä maailmasta kauniimpi ja piirtämiseni on osa sitä. Mieleeni hyppii paljon kuvia päivän aikana ja teen parhaani, että saan piirrettyä ne yhtä kauniina alas. Olen siitä onnekas, että sielunsiskoni kenet itse adoptoin perheeseen puhui minulle kaksi vuotta, että minut on saatava piirtämään koruja, joita nykyään teen. Nyt piirtämiselläkin on tarkoitus. Kun piirrän, ne ovat pieniä, mutta tärkeitä hetkiä kevyesti ADHD- rakeilla maustetulle päälleni, mikä pysyy edes hetken hiljaisena kun kynä liikkuu kädessä.
Mitä kaikkea teen viikon aikana; käyn uskonnollisesti salilla, tanssin itse kotona tai tunneilla, koska energia pakkautuu kehooni ja musiikki on elämäneliksiiriä minkä rytmiin on laitettava liha liikkumaan. Pelailen koneen tai pöydän ääressä perheen tai ystävien seurassa. Kirjoittelen, piirrän, askartelen, hoidan yrityksen asioita ja hoidan kolmea kissaa sekä omaa pikku kuonoprinsessaani Dianaa. Viikkoihin mahtuu mitä tahansa uuden mielenkiinnon kohteeksi joutuneen aiheen ylimaallisen tarkkaan ja syvälliseen tutkintaan. Sarjamurhaajien psykologisen sodankäynnin ja psyykkeen tutkimista Netflixistä. Metsä ja puistomaisemissa lenkkeilyä pikku prinsessani tahdissa. Vintage- vaatekauppojen sekä kirpputorien kiertämistä. Sekä totta kai päivittäistä "mitä tänään syödään"- perhedraamaa.
Unohtamatta tietenkään sormuksen toisesta päästä elävää elämäni parasta kumppania, kuka hoivaa haavani, silittää päätäni ja kantaa kenkälaatikkoni. Hän on huomaavaisin olento tämän auringon alla ja kohtelee minua kuin kärpässieniprinsessaa- olen tulinen tapaus ja suuri persoona, on hyvä että jollekulle olen vain söpö ja ihastuttava.
Minulla on paljon lainattuja elämänviisauksia jotka ovat osa arvomaailmaani, mutta yksi niistä on omani minkä mukaan kuljen omaa polkuani päivittäin: en halua koskaan kuulua T-kerhoon; en halua olla tylsä, tyhmä, tyhjä tai turha. Ja olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että pysyn tästä kerhosta kaukana.
Haluan täällä kirjoittaa elämästäni ja sen strösselisen makeasta filosofiasta, seikkailujen riemuista ja pitkien vaivalloisten polkujen opetuksista. Jakaa tietoa ja käytännön oppeja A:sta Ö:hön ja vähän hieroglyfejäkin välillä, hyvinvoinnin ABC:ta ja jakaa huumorilla höystetyt hetket kun ollaan luettu karttaa väärinpäin viimeiset 250km ja silti olemme löytäneet itsemme melkein määränpäästä. Äläkä siis ajattele väärin, minä en ole hattarapilven päällä pörräävä optimisti, vaan marmorin kova realisti, kuka muovaa elämästään nauttimisen arvoisen.
Rakastan elämää ja en odota ennen kuin se loppuu, että alan elämään sitä pyytämättä anteeksi keneltäkään. Yhteiskunnan sääntöjä pitää noudattaa tiettyyn pisteeseen asti ja loput ovat teatteria minkä käsikirjoituksen, puvustuksen, lavasteet ja vuorosanat kirjoitat itse. Joten näihin tunnelmiin; valaistus, savukone, musiikki, popparit... Aloitetaan show!
Comments